Näin loman jäljiltä on taas aika kiire koulussa. On paljon rästihommaa, joka pitäis tehdä. Mulla on täl hetkel viis NC:tä (No Credit), koska oon ollu niin paljon poissa. Se tarkottaa sitä, et jokasessa aineessa jossa ylitän 4 poissaolotuntia, joudun viettämään tunnin koulun jälkeen tekemässä jotain kouluhommia. Mulla tunteja tulee seittemän. Hiukan kiukuttaa, mut ei se loppujenlopuks oo niin iso homma. Ite mä päätin olla pois, ja oli se todellakin sen arvosta!
Meiän koulun tv-ohjelma, jota katotaan aina noin 5 min. joka päivä, tekee musta ilmeisesti jonku haastattelun. En tiiä siitä viel sen enempää, mut siit tulee varmaan mielenkiintosta. Päädyin sanomaan joo, koska kerranha sitä vaan oon vaihtari ja saan huomioo tällä lailla hahah :D
Mun sanomalehtikurssilla meiän pitää kirjottamisen ja editoinnin lisäksi myös yrittää myydä mainoksia lehteen, ja helmikuussa olin ainoo koko luokasta, joka sain myydyksi mainoksen. Äiti yritti uskotella, et se johtuu kaikista bisnes-kursseista joit oon tääl ottanu, mut mä en ihan sitä usko kuitenkaan. Niil varmaan kävi sääliks mun suomen aksenttia ja ne osti mainoksen et mul tulis hyvä mieli.
Eilen mun kaverit esiinty open mic -illassa. Se oli jossain tosi hipster paikassa, ja aluks olin iha jee, täähä on siistii. Kuitenki jossain vaihees ku kello alko lähestyy kymmentä ja jotku random tyypit viel laulo ja me odotettiin, oli pikkane aaarrggghhh. (Ja osa oli sitäpaitsi tosi huonoja ja/tai pilvessä :D) Mun kavereil meni kuitenki tosi hyvin, ja muut tykkäs! Täs niitten yks kappale:
Eilen olin kans laskettelemassa tokaa kertaa täällä. Mun hostäidin veli oli meidän mukana, ni se opetti mul hiuka ja kerto juttui mitä teen väärin. Se autto tosi paljo, ja tuntuu et nyt tajuun koko hommast ees jotain. Tosiaan oon edelleen hitain laskettelija jonka universumi on nähny, mut what ever. Kyl mul on siin etanavauhdissaki jo jännityst enemmä ku tarpeeks.
Eilen mun kaverit esiinty open mic -illassa. Se oli jossain tosi hipster paikassa, ja aluks olin iha jee, täähä on siistii. Kuitenki jossain vaihees ku kello alko lähestyy kymmentä ja jotku random tyypit viel laulo ja me odotettiin, oli pikkane aaarrggghhh. (Ja osa oli sitäpaitsi tosi huonoja ja/tai pilvessä :D) Mun kavereil meni kuitenki tosi hyvin, ja muut tykkäs! Täs niitten yks kappale:
Eilen olin kans laskettelemassa tokaa kertaa täällä. Mun hostäidin veli oli meidän mukana, ni se opetti mul hiuka ja kerto juttui mitä teen väärin. Se autto tosi paljo, ja tuntuu et nyt tajuun koko hommast ees jotain. Tosiaan oon edelleen hitain laskettelija jonka universumi on nähny, mut what ever. Kyl mul on siin etanavauhdissaki jo jännityst enemmä ku tarpeeks.
Terkkui vaan Suomeen Utahista, jonne saatiin viime viikolla jo vähän luntaki (just ku mä aloin toivomaan, et tulis kesä....) Hope everything is fine over there!
P.S. Voi sitä ylpeyden hetkeä, kun luet psykan kirjaa, ja ne mainitsee kolme eri suomalaista tutkimusta plus et kui suomalaisil työntekijöil on paljon pienempi riski sairastuu sydän- ja verisuonitauteihin ku niil on vaikutusmahdollisuuksia töissä. Ja kaikki tää yhen kappaleen aikana!
Hostsisko vissii aatteli et oon menny vähä titityy, ku aloin kiljuu sille ja käskin tulla kattoo sitä pientä sanaa "Finnish" siin kirjassa.. Nii sitä vaa isänmaallisuus (sikskö sitä kutsuis?) kasvaa kaukana kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti