So this is goodbye

Salt Lake Cityn lentokentällä. Itkettää. Väsyttää. (Yöllä ei nukuttu ollenkaan.) Päivän pakkaaminen takana. (Kumma miten vuoden muistot voi pakata kahteen laukkuun.) Ikävä jo nyt.

Hmh

Tällasen idean varastin Nooran blogista Good Morning Edmonton

Eli Utahin aakkoset! 

Autot. Autoilla ajetaan aina ja joka paikkaan, ja niinku voi kuvitella niit on täällä kaikkialla. Vielä aina joskus mua hämmästyttää mite on ees mahollista saada aikaseks liikenneruuhka jos ei välttämät liiku senttiäkään kymmeneen minuuttiin, ku kaistoja on parhaimmillaan kuus yhteen suuntaan. Eihän tä sentää mikään New York oo. Samoin ku liikenneruuhkat voittaa autojen kootki Suomen. Tuntuu et jokasel perheel on vähintään se yks seittemäpaikkane tila-auto ja sit siihen pääl viel muutama muu iso auto. Nuoril on vähä mitä sattuu romuautoja, jois ehkä hyväl tuuril toimii kaikki ovet, ikkunat, ilmastointi, lämmitys tai radio.

Barbit on cool.

College. Tääl tuntuu olevan paljon suurempi stressi yliopistoon pääsystä ku Suomessa. Se on tosi iso rahalline sijotus, ja monet joutuu sen takia työskentelee paljon jo lukion aikana. Apurahoja on jos jonki näköstä ja niiden suuruudet vaihtelee paljonki. Amerikan intiaanit saa heti suoraan stipendin, muuten siihen vaikuttaa koulumenestys, tietyt testitulokset ja muu aktiivisuus. Armeija ja esim. osa sairaaloista maksaa opinnot jos käy koulutusta tai työskentelee siellä opintojen ohessa. Yliopistoilla on "status", eli ei oo ihan sama mihin meet opiskelemaan, vaikka aineet oliskin samat kaikissa paikoissa.

Donitsit ja muu epäterveellinen ruoka. Mm. McDonalds, jossa tulee käytyy vähä liianki usein. Mut on se aamianen siel kyl niin hyvää (ja jos tarkemmin ajattelee ällöä, ni en ajattele). Donitsei tosiaa käydää ain joskus hakee lounastauol. Amerikkalaiset Twinkies-leivokset on kans ihanan inhottavia. Ne kuulemma säilyy semmoset pari sataa vuotta ku ne on pumpattu täyteen lisäaineita.

Elokuvat. Uskonnon takia täällä ei katota R-rated leffoja (esim. Morsiusneidot). Eli jos niis on paljon alastomuutta, kiroilua tai väkivaltaa ne ei oo ok. Muuten leffoi katotaan paljon. Normi-ilta viikonloppun kavereitten kans sisältää hyvinki usein jonku elokuvan. (Tosin ei me elokuvateattereihin mennä, ku ei kellää oo varaa siihen..)

Fanipalat on hyviä, eikä niitä myydä täällä.

Grillaus. Viikonloppusin grillataan ulkona, se kai ny on aika amerikkalaine tapa muutenki. En oo kyl huomannu et kukaan söis ulkona niinku me ainaki mun perheen kans Suomes tehään.

Huumorintaju. Suurin osa ymmärtää mun pimeetä kieroutunutta suomalaista sarkasmia, vaikka alkuvuodesta sitä saiki sellasia kommentteja et oon sarkastisin ihmine jonka ne on ikinä tavannu haha. Osa huumorista menee sit taas multa ihan yli hilseen, ja lähinnä keskityn siihen et nauran sillon ku muutki etten näytä tyhmältä. Aina joskus sillon ku mä vahingossa päästän suustani jotain, mikä mun päässä kuulosti hauskalta ja sit ääneen sanottuna ei ollenkaan, selitän kaiken sillä et oon suomalainen. Sama tekosyy käy myös siihen jos en tiiä jotain, osaa jotain, laitan vahingossa sukkahousut aamulla päähän ku luulen et ne on pipo, tai jos oon väärässä paikkaa väärään aikaan. Tää toimi jopa sillon, ku istuin keskellä ruokalaa "tuolille", jota ei oikeesti ollu ja kaaduin selälleni kaikki raajat sojottaen eri suuntiin.

Ilmasto. Täällä viikon sisään saattaa hyvinki mahtua kaikki neljä vuodenaikaa. Ei olis mikään uus juttu, et aamulla kouluun lähtiessä on hirveet talvipakkaset, ja kotiin tullessa muutamaa tuntia myöhemmin tarkenee t-paidalla. Utahilaiset sanoo et vuodenajat täällä on almost winter, winter, still winter and road construction, mut kyl tääl ainaki mun suomalaiselle mentaliteetille tulee välillä (jopa liian) kuuma.

Juhlapyhät. Täällä vietetään ne normi kristilliset juhlapyhät ku Suomessaki, ja sen lisäks kiitospäivä ja 4th of July on isoi juhlia. Uutena vuotena ei kyl jostai ihmeen syystä ammuta raketteja, eikä pääsiäisenä syödä suklaamunia.

Kotiäidit. Tosi monet äidit on täällä kotiäitejä, jotka pitää huolta kodista ja ajaa lapsia harrastuksiin. Osaks se varmaan johtuu siitä et Usassa on paremmat mahollisuudet elättää perhe pelkästään toisen huoltajan palkalla ja silti elää ihan kivasti. (Ainaki luulisin et se ei oo ihan näin Suomessa, ku palkat ei oo samat siellä ku täällä.) Kotiäiteyttä arvostetaan, ja se nähään kunnioitettavana työnä.

Lukiokurssit. Ensinnäki kurssit on joko puolen vuoden tai vuoden mittasia. Toiseks niitä on mistä valita. Ihan mitä vaan pystytki ajattelemaan, näil varmaan on sitä. Omituisimpia mulle on ollu esim. muotisuunnittelu, floristi-kurssi ja hevosenhoito.

Monivalintakokeet. Jopa mun yliopistotason psykan kurssi käyttää monivalintakokeita. Opettajat on perustellu sen sillä et "mulla on niin paljo oppilaita, et emmä ehi mitään esseitä korjata". Mut en mä valita, on ainaki pieni mahollisuus pärjätä sillonki ku ei oo lukenu.

Naapurusto. Niinku jostai Täydellisist naisist voi päätellä, Usas naapurit on tärkeitä. Tääl Utahissa viel ku käydään viikottain kirkossa niitten kanssa, tuntee kaikki toisensa tosi hyvin. Naapurit ain vie toisillee kaikkee ruokaa yms. ja joulun annetaa kaikil jotai pientä. Meiän yhel naapuril on kanoja (jooo, tosiaan, tääl porukoil saattaa vaa olla kanoi yms. vapaan takapihal..) ni ne tuo meil ain kananmunia :D Toisen perheen pikkutytöt käy viikoittan kysyy jos ne vois tehä "vapaaehtoistyötä", eli jos meil ois jotai hommaa niil minkä ne tekis ilmatteeks. Ihan kivaa kyl tuntee naapurinsa ku muistelee miten osa mun naapureist siin rapus jos asuin Suomes ei viittiny ees vastata jos sanoin moi.

Ostosparatiisit. Siitäkin huolimatta et Utahissa tuntuu asuvan kaikki ne säästeliäimmät ihmiset ikinä, täällä on ostoskeskus toisen perään kalliine, isoine kauppoineen. Ja ku mä sanon isoine, mä tarkotan sitä. Jos on koskaan ollu Lontoossa Primarkissa tietää millasia kaupat täällä on. Yhellä sanalla sanoen VALTAVIA.  Vähän aikaa sitten saatiin lähialueelle uus ostoskeskus, joka on rakennettu oikeen luonnonpuron ympärille. Kokoluokka on taas se, et se on rakennettu kolmen korttelin pituuteen.

Prom. Yks kouluvuoden kohokohdista, josta jotku alkaa puhumaan jo monta kuukautta ennen. Myös kallein koulujen tanssi, johon panostetaan oikeen kunnolla. Monet laittaa ammattilaisella hiukset, meikin ja kynnet, ja mekkoon saatetaan käyttää satoi dollareit.Utahissa on tapana mennä ennen tanssei "daydatelle", eli tehään jotai kivaa yhessä, ku tääl ei sit taas oo tapan ottaa hotellihuonet tanssien jälkee haha :D (Kyllä, Usan teinileffat on siinä suhteessa ihan oikeessa, et jotku teinit "säästää" itteään promia varten....) Meiän koulus on nähty niitäki, jotka lentää päiväks Californiaan Disneylandii, et ei siinäkää rahaa säästetä. Toisin ku muut tanssit, promit pidetään jossain muualla ku koulussa. Tälleen suomalaisen näkökulmasta aika raaka peli; jos sua ei pyydetä, ei yleensä mennä ollenkaan (vaikka mitään virallista kieltoahan ei oo mennä vaik kavereitten kans tai pyytää ite poikaa).

Q niinku kuivuus? Sitä vaan, et ilma on tääl ihan superkuivaa. Vaik kylpisin kosteusvoitees mun iho ois silti kuiva. Ja hiukset ei tykkää kans.

Retkeily ynnä muut eräjorma-harrastukset. Kaikki tääl patikoi, retkeilee, kalastaa tai metsästää. Enää ei yllätä et joka perheestä löytyy vähintään kolme telttaa ja kymmene makuupussia, ja kuka ny ei tarttis jokasta mahdollista vaatekappaletta maastokuvioisena/-värisenä.

Second hand -kaupat. Tosi monet täällä ostaa vaatteita ja muuta kamaa UFFin kaltasista kaupoista, jotka onkin ihan mahtisuuria. (Ja tosi halpoja.) Suurin osa ennemmin vie vanhat vaatteensa ja tavaransa sinne ku heittää ne pois, joka on tosi hyvä. Niinhä ne sanoo et toisen miehen roju on toisen miehen aarre vai mite se menee.

Toiletpapering ynnä muut oudot ajanvietteet. Tääl nuoret menee toiletpapering, eli ottaa monta rullaa vessapaperii ja levittää sitä toisten pihoille ja puihin tai auton ympärille. Tai sit ne leipoo jotain ällöttävää joka näyttää hyvältä ja jättää sen naapureitten yms. ovelle, tai polttaa koirankakkaa. (Joo älä kysy :D)

Urheilu. Urheilu on iso osa amerikkalaista kulttuuria. Sitä seurataan ja joukkueita kannustetaan tunteella. Koulut tarjoo paljon mahdollisuuksia olla osana urheilujoukkueita eri lajeissa, kuten golfissa, amerikkalaisessa jalkapallossa, jalkapallossa (soccer), tenniksessä, uinnissa, painissa, koripallossa, lentopallossa, lacrossessa, baseball:ssa ja softball:ssa (eli vähä niinku baseball mut vaa naisille). En tiiä montakaan, joka ei olis pelannu joskus jossain koulun joukkueessa. Urheilu otetaan vakavasti, ja sitä pelataan yleensä kans lukioissa voittaakseen.

Vuoristo. Vieläkin useimpina päivinä aamusin autossa ihailen, kui ihanalta ne näyttääkään. Ku ajaa/patikoi ylös kaikki ne tuoksut, vesiputoukset, kasvit ja linnunlaulu vie kyl ihan toiseen maailmaan. Vuoristo on kans monelle Utahilaiselle tapa rentoutua ja lomailla, ku ne menee patikoimaan tai retkeilemään.

Water. Tai jotain. Emmä tiiä.

Xylitolipurkka. Tai siis se, et purkka täällä ei sisällä xylitolia, ainakaan sitä ei missään mainita. Hahahha en keksiny mitään muuta ku alkais X:llä.

Ylpeys. Niin kotimaasta, koulusta ku urheilujoukkueistakin. Tääl ei sovi mennä arvostelemaan mitään, ellei haluu joutuu ongelmiin. Vaikka jotku jutut Usassa ei sun mielestä oiskaan niin hyvin ku ne vois olla, älä vaan vahingossakaan sano et "Suomessa on paremmin" tai muuta vastaavaa. Sellane on ei okei.

Åke? Eiku hä?

Äidinkieli, eli englanti. Se hetki, ku tajusin et mun kielioppi on parempaa ku joittenki amerikkalaisten. Monta kertaa viikossa koulussa ain joku kysy multa et miten tää tai tää kirjotetaan, ja ku lukee esim. meiän koulun sanomalehteä huomaa kyl, et ei ne mitään mestareita täälläkään oo. Puhumine onki sit iha eri juttu.

Ötökät. Niitä on paljon. Ja hämähäkkejä. Yh.

How to move on?

Yheksän kokonaista päivää Utahissa. Yheksä päivää siihen et täytän 18. Viis päivää siihen et nään mun vanhemmat. 15 päivää siihen et oon takasin Suomessa.   

Aika menee niin nopeesti.

 

Eli tosiaan, mun vanhemmat tulee tänne ens lauantaina, ja lähtee seuraavana tiistaina. Mä lennän perässä New Yorkiin torsaina. Joilleki tää saattaa kuulostaa oudolta ettei lennetä yhessä, mut päädyin siihen et se on mulle helpointa. Silloin saan sanoo ihan yksin vielä hyvästit, ja saan ittelleni hiukan aikaa koota ajatukset lähdön jälkeen, mä kun oon aina tykänny ensin käsitellä kaiken yksin ennen muille juttelemista. New Yorkissa ollaan meiän perhetuttujen kans muutaman päivää, ja sit lennetään Suomeen just sopivasti juhannukseks.

Nyt on koulu loppu, ja monet muut vaihtarit on jo lentäny kotiin. On hirveen vaikeeta ajatella, et tää elämä täällä on kohta ohi. Suomesta oli ihan eri lähteä, ku mä tiesin et palaisin ja asuisin sielä vielä. Nyt jatkosta ei oo mitään takuuta, ja jollain tavalla tuntuu et vaikka tulisinki takasin "vierailemaan", ei mikään täällä tuu olee enää sama. Mä en vielä tiedä miten tasapainotan nää kaks elämää ja maailmaa. Tuntuu, et ne ei millään sovi yhteen, koska ne on niin erilaiset. Täällä ihmiset ei koskaan kokonaan ymmärtäis mun elämää Suomessa, ja Suomessa ihmiset ei elämää täällä.Vaikka mä Suomessa lähtiessä tiesin et lähtö tulis olemaan vaikeeta, en ikinä osannu kuvitella tätä.

Mun perhe Suomessa on mahtava. Ihan paras perhe minkä voisin kuvitella, ja mä rakastan niitä niin paljon. Täällä kuitenkin oon saanu toisen perheen. En pystyis olee kiitollisempi tästä perheestä, joka on ottanu mut luokseen asumaan ja osaks niitten elämää. Mä en ikinä kuvitellu, et vois olla näin hyvä tuuri. Kattoessa sivusta ku muut vaihtarit vaihto perheitä, en voinu muuta ku ihmetellä, et miten mä tuunkaan täällä niin hyvin toimeen ja tunnen ku oisin kotona.

Sama kävi kavereiden kanssa. Mä oon näitten 10 kuukauden aikana saanu aivan ihania kavereita. On vaikee kuvitella mun jokapäivästä elämää ilman niitä. On hirveetä ajatella et en ehkä nää niitä elämäni aikana ku muutaman kerran, ja ne on mulle kuitenkin niin tärkeitä. Jokainen mun kavereista täällä on ollu mulle niin suuri tuki sillon ku on ollu vaikeeta, ja samalla ne on tehny mun unelmasta omalta osaltaan totta. Ne on jättäny jälkensä muhun, ja auttanu mua löytämään kuka mä oon.

Jollain tavalla mulla jää ikävä jopa sitä niin hirveesti pelättyä kirkkoa. Ei niinkään sitä uskontoa, koska siihen en edelleenkään voi uskoa useiden syiden takia, vaan sitä yhteenkuuluvuudentunnetta joka mormonikirkossa vallitsee. Mäkin, vaikka en mormoni olekaan, oon ollu osa sitä yhteisöä, ja ehkä just siks mua ei haitannukaan mennä kirkkoon joka sunnuntai. Siellä mä vaan sain tuntea itteni niin rakastetuksi.

Samaan aikaan on ihana mennä kotiin. On niin paljon asioita joita mulla on ollu ikävä. Jopa lukio ja opiskelu kuulostaa kivalta tän "lusmuilun" jälkeen (se tunne kyl varmaan katoo hyvin nopeesti viimeistään ekan koeviikon aikana..). Mä jätän yhen elämän palatakseni toiseen. Ongelma on vaan se, et ne kummatki on yhtäläisesti rakkaita. Niinku ihmiset aina kysyy et kummasta tykkään enemmän: Suomesta tai Amerikoista, en osaa vastata muuta kun et se on erilaista.

Enää on jäljellä tää: millä kipu kuolee?

The countdown begins

Maanantaina oli Memorial Day, jollon eka käytiin mun hostserkun haudalla, ja sit mentiin huvipuistoon jos oltiin sulkemisaikaan asti. Oli ihan täydellinen sää, eikä mitenkää hirveesti porukkaa. Illalla viel vietettiin aikaa muutaman kaverin kans. Suunnitelma oli, et oltais menty senioreitten "Senior Sunset" illanviettoon, mut se ei sit loppujenlopuks kuulostanukaa nii kivalta, ni katottii sit vaa leffa ja juteltii.

Tiistaina oli yearbookday, eli saatiin meiän vuosikirjat. Mä nukuin aamulla pitkään, ja kouluun menin joskus kymmenen jälkeen. Kirjotettiin kavereitten vuosikirjoihin ja osalle sanoin hyvästit. Vuosikirjassa on siis kaikkien oppilaitten kuvat ja "kooste" koko vuoden tapahtumista, klubeista ja urheilujoukkueista.

Keskiviikkona en menny kouluun, vaan sit illalla valmistujaisiin. Oppilaat ja opettajat piti puheita, oli muutamia musiikkinumeroita, seniorit sai diplominsa, näytettiin koostevideo vuodesta ja sit valmistuneet heitti lakkinsa ilmaan. Meiän koulust valmistu tänä vuonna 480 senioria. Tilaisuuden jälkeen mentiin ulos ottaa kuvia ja onnittelee kavereita. Mä olin tehny mun kavereille sellaset "karkkileit", ku tääl on tapan antaa niit ruusujen sijaan.

Haha tos hyvä esimerkki noist leistä :D

Valmistujaisten jälkeen mentiin jäätelöl Annan luo. Illalla oli senioreille Grad Night, jonne mäki vaihtarina pääsin menee. Koululla oli paljon kaikkee toimintaa, kuten lasersota, kiipeilyseinä ja photobooth. (Ja paljon ilmast ruokaa ja juomaa :D) Mulla oli NIIN hauskaa! Päädyttiin loppuillast pelkästään hyppii ja tekee temppuja (lue: hyvä ettei kukaan taittanu niskojaan) sellasel pomppulinnan kaltasel jutulla. Tanssittii kans ja syötii paljo. Grad night loppu neljältä yöllä, jonka jälkeen me mentiin isol porukalla Denny'siin syömään "aamiaista". Oli kyl aika random porukka, en tuntenu puoliakaa entuudestaa, mut silti tuntu et oltais oltu kavereit aina. Ku aurinko joskus viiden aikaan alko nousta ajettiin koulun jalkkiskentälle, jonne me sit jäätiin oottaa auringonnousua. Kotona oltiin joskus seittemän aikoihi aamulla.

Illan saldo oli naurusta kipeet vatsalihakset, muutama mustelma, kipee kyynärpää ja yks varvas, asvaltti-ihottuma kyynärpäissä ja polvissa, kyyneleitä, monta tuntia univelkaa ja paljon hattaraa ja kokista.Vaikka porukka oliki ihan random, oli yks parhaimmista illoista täällä. "Mikseimeoltukavereitaennen!"-ilta, koska sitä kaikki hoki koko ajan. :D Enää ton jälkeen ei harmittanu et en voinu ite valmistua vaik se oiski ollu siistiä, vaan olin ilonen kavereitteni puolesta ja ylpee niistä :)

YOLO!