Home?

Anteeksi niille, jotka on odottanu jotain postausta Suomeen paluusta. Ei oo kiinnostanu. Ei oo pystyny. Jotenki mulle on ollu helpompaa yrittää unohtaa koko juttu. On ollu ihanaa tavata perhettä ja kavereita pitkän ajan jälkeen, mut en voi olla muistamatta, et jossain tuolla kaukana mulla on sielläki yks kokonainen elämä.

En vieläkään tiiä mitä sanoa. Kaikki on niin samaa ja kuitenki niin erilaista. Joskus tuntuu et miks mä ees oon täällä. Tai siellä. Tai mihin mä oikeen kuulun.

En osaa sanoa oonko muuttunu mitenkään radikaalisti. On musta tullu paljon varmempi kaiken suhteen, tiiän mitä elämältäni haluun. Jollain tapaa tää vuosi sai mut vaan entistä enemmän ettimään itteeni ja sitä kuka mä oon nyt. Suomeen palaamisen jälkeen tuli vaan sellanen olo, et jonkun täytyy muuttua. Tartten jotain uutta. Asiat ei vaan voi jatkua niinku ennen lähtöä, koska sillon tuntuu et mitään vaihtovuotta ei ikinä ollukaan. Löysin tavotteen minkä takii kannattaa nähdä vaivaa ja tehä töitä: mahollinen dramaterapian opiskelupaikka Englannissa tai Usassa. Oon paljon itsevarmempi, enkä enää anna muitten mielipiteiden vaikuttaa muhun. Tiedän et pärjään omillani, tiedän et vaik on vaikeeta oon tarpeeks vahva selviimään. Tää vuos sai mut tajuumaan, et on pakko elää tässä hetkessä. Muuten ei elä ollenkaan.