Here I am!

Ekat päivät Utahissa ja kaikki on niiiin outoa :D

Matka tänne oli tooooosi pitkä ja ei iha menny suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin oli tosi haikeeta lähteä ja sanoo vanhemmille hyvästit. Lentokoneessa itkinki aika paljon :D Lensin siis Turusta Kööpenhaminaan, lento kesti 1,5 h. Kööpenhaminassa mulla piti olla 2 h vaihtoaikaa, josta tulikin sitten 4h, kun oltiin jo portilla ja tuli kuulutus, et kone on rikki. Sit odotettiin et saatiin uus kone.
Kööpenhaminasta lensin Chigagoon, jossa olin siis sen 2h aikataulusta jäljessä, ja koneen lähtöön oli tunti. Sit ku vielä piti tehä kaikki maahantulomuodollisuudet (eli kattoivat Visan ja piti täyttää jotain kaavakkeita, eivät oikeen kyselly mitään mitä aion tehä vuoden aikana) ja viedä matkalaukku tullin läpi ja chekata uudestaan koneeseen, nii en ehtiny koneeseen. Missasin myös seuraavan lähtevän koneen, joka sattu olee viimenen :D SAS onneks kustansi mulle hotellin (joka oli ihanan luksus, ei mikää räkälä :D) ja ruokaa. Olinki siinä vaiheessa nii väsyny ja nälkänen et melkein itkin ilosta ku pääsin suihkuun ja pehmeelle sängylle nukkumaan :DD

Aamulla lähin sitten 9:50 Salt Lake Cityyn. Koska koneessa ei enää ollu paljon paikkoja, sain samaan hintaan Economy Plus-paikan, eli leveemmän paikan, jossa on enemmän jalkatilaa ja tarjoilua.
Salt Lake Cityssä olin noin 12 aikaan, ja mun perhe oli mua vastassa. Ajeltiin ympäriinsä ja käveltiin SLC:n keskustassa kattomassa paikkoja. Sitten mentiin kotiin, syötiin ja mä menin nukkumaan, ku olin nii väsyny.

Tässä pari kuvaa mun huoneesta, pistän myöhemmin lisää kuvia naapurustosta ja talosta yms.

Tänään aamulla oli 3h kirkko. Ensimmäinen tunti oli jumalanpalvelusta, joka oli aika tylsä. Kaikki vaan piti puheita ja sit oli ehtoollinen. Ei eronnut hirveesti suomalaisesta kirkosta. Sen jälkeen oli 'sunnuntaikoulu', eli joku kirkon henkilö opettaa eri juttuja uskonnosta. Koska meillä oli uus opettaja, me lähinnä juteltiin ja tutustuttiin toisiimme. Viimenen tunti oli 'nuorten naisten ryhmä' jossa keskustellaan eri asioista, tänään siitä, miten kukin haluaisi palvella tulevaisuudessa kirkossa. Koska mä en oikeen voinut vastata tuohon, kun on eri kirkko ja kaikkea, sain kertoa mun kotikaupungista :D

Kirkon jälkeen mentiin mun hostsiskon kaverille, joka oli tosi mukava. Muutenkin kaikki ihmiset täällä on hirveen ystävällisiä ja tosi kiinnostuneita Suomesta. Käytiin myös mun hostisän veljellä, (jolla ei siis oo kahta vaimoa, vaikka niin aluks luulinkin, kaikki lapset on adoptoitu, ja siks ikäeroa on vain 2kk) joilla on 4 alle 4v poikaa.

Illalla käytiin vielä perheen isovanhempien luona syömässä. Onneks mun perhe syö aika terveellisesti, ja niillä on aina salaattia ja hedelmiä. Pelkäsin et joudun syömään koko vuoden hampurilaisia :DD

 Mun hostsisko oli tehny mulle tommosen tervetuloa-paketin, jossa oli amerikkalaisia karkkeja, pari korua, ja juttuja, joita se oli kirjottanut aina yhen joka päivä ennen ku tulin. Kohta meillä on myös tervetuloa-juhlat kaikille vaihtareille, jotka tuli tälle alueelle.

Huomenna meen ottamaan tuberkuloositestin koulua varten ja sitten mennään johonkin allasbileisiin, tiistaina mennään kirkon nuorten kanssa koko päiväksi veneilemään ja keskiviikkona meen koululle tekemään ainevalinnat.

Täällä tuntuu et KOKO AJAN ollaan menossa ja tavataan ihmisiä tai syödään :D Ja nää ajaa joka paikkaan, vaikka matkaa olis vaan 200 metriä. Kaikki on aika erilaista, yritän vielä totutella kieleen. On aika vaikeeta pysyä mukana ja puhua, mut se käy koko ajan helpommaksi. Tää ilmastokin on ihan erilainen ku odotin, TOSI kuuma ja kuiva, ja noi vuoret on niin kummallisen näkösiä :D Kaikki on tosi omituista, mut samalla hirveen mielenkiintosta!

Perhe vaikuttaa tosi mukavalta ja aika rennolta. He tosin varottivat, että ihmiset täällä on yleensä tosi konservatiivisia ja joillekin saattaa olla se ongelma, etten mä oo mormoni. Toivottavasti siitä ei tuu mitään suurempia ongelmia, ja jos tulee, mun perhe ja aluevalvoja auttaa mua kyllä. (: